Abba Sakariaksen katumuskahleet

P. Bogoroditsan vyön luostarilla oli ankara sääntö: Veljestön tuli peseytyä korkeintaan kerran viikossa ja se tapahtui perjantai-illan ehtoopalveluksen jälkeen. Igumeni komensi isät ja veljet saunaan. Pukuhuoneessa toinen toistaan raskaammat katumuskahleet jymähtelivät ja kilisivät lattialle kun isät riisuutuivat. Abba Sakariaskin riisui omat katumuskahleensa lattialle, jolloin sattui olemaan hiljainen hetki. Abba Sakariaksen mustista katumuskahleista kuului vain puinen kopsahdus. Kaikki ymmärsivät sanomatta että abba Sakarias oli puijatakseen muita, maalannut puiset kahleensa mustiksi ja toivonut niiden menevän täydestä isien ja veljien keskuudessa. Veljestön jäsenet punastuivat myötähäpeästä, mutta eivät sanoneet asiasta mitään ääneen.

Vain Bogoroditsa tiesi abba Sakariaksen salaisuuden. Abba Sakariasta oli näet alettu ylistää ja kunnioittaa ääneen sekä omassa luostarissa että sen ulkopuolella. Lopettaakseen tämän, abba Sakarias oli keksinyt rakentaa puista katumuskahleet ja maalata ne mustiksi. Saunassa hän ovelasti paljasti näennäisen petoksensa. Omaan keljaan päästyään abba Sakarias puki päälleen oikeat, rautaiset kahleensa, joita hän piti perjantai-iltaa lukuun ottamatta aina yllään viittansa alla. Ne kahleet olivat kaksin verroin raskaammat kuin kellään muulla veljestön jäsenellä.

Veljestö lakkasi ylistämästä abba Sakariasta ja pian hänen petoksensa oli tunnettu alueen tiistaiseuroja myöten. Vasta abba Sakariaan kuoltua korkeassa iässä, kun häntä alettiin pestä ja pukea hautaamista varten, huomattiin kahleet ja niiden jättämät syvät jäljet hänen hartioissaan. Igumeni kutsui koko veljestön koolle ja sanoi: ”Autuaita olette te, joista valhetellen puhutaan kaikenlaista pahaa Minun tähteni -- Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte on suuri.” Koko veljestö meni itseensä ja häpesi arvostelukyvyttömyyttään. Bogoroditsa antoi toki kaikille anteeksi ja rakensi tämän tunnusteon kautta luostariaan hengellisesti.