Abba Mikromaniadisin kuuluisa sukulainen

Abba Mikromaniadisin sukulainen, Abba Megalomaniadis oli tunnettu puheen lahjoistaan. Hänen maineensa oli levinnyt luostarin ulkopuolellekin, ja häntä pyydettiin usein puhumaan kaukaisempiinkin tiistaiseuroihin. Pian Abba Megalomaniadis saavutti suosiota myös harhaoppisten parissa, eikä hän nähnyt ongelmaa siinä, että kävi puhumassa myös heidän tilaisuuksissaan. Abba Megalomaniadis alkoi myös saada haastattelupyyntöjä lehdistöltä. Abba Megalomaniadisin suosion päivinä hänellä riitti ystäviä, ja lähes kaikki olivat oman kertomansa mukaan hänelle jotain sukua. Mutta Abba Mikromaniadisilta kysyttäessä hän kiisti ehdottomasti minkäänlaiset yhteydet Abba Megalomaniadikseen, joka kuitenkin oli hänen setänsä.

Pian Abba Megalomaniadiksen suosio alkoi olla häntä itseään suurempaa. Haastattelupyyntöjä ei tullut enää pelkästään laadukkailta sanomalehdiltä kuten Aleksandrian Sanomilta, vaan myös kyseenalaisemmilta julkaisuilta kuten Voi Voi! ja Me Maallikot. Abba Megalomaniadis ei enää osannut kieltäytyä haastattelupyynnöistä, vaan paljasti keljansa sisällön ja muistelukirjansa salaiset sivut kaikista skandaalinjanoisimmillekin lehdille. Hän esiintyi jopa Nea Akatharsian (Uusi Saastaisuus) sivuilla. Kutsuja alkoi tulla myös mitä erikoisimpiin tilaisuuksiin. Abba Megalomaniadis kävi siunaamassa niin rikkaiden palatseja, basaareja kuin pankkejakin. Luostarissa hän alkoi olla harvinainen näky, eikä hänellä ollut enää aikaa toimittaa tavallisia jumalanpalveluksia. Tämä aiheutti jo jonkinlaista närää, mutta kun Abba Megalomaniadis sai oman aitionsa sekä raveihin että teatteriin, näki igumeni parhaaksi puuttua asiaan. Abba Megalomaniadis sai valita: joko hän vetäytyisi luostariin, ei kävisi puhumassa eikä antaisi haastatteluja ja luopuisi paikoistaan raveissa ja teatterissa tai lähtisi luostarista. Abba Megalomaniadis oli kuitenkin jo kehittänyt rakkauden kuuluisuuteen, eikä pystynyt vetäytymään luostarin hiljaisuuteen.

Ilman munkin kaapua Abba Megalomaniadiksen suosio oli mennyttä. Lehdet eivät enää pyytäneet häneltä haastatteluja, ja pian hän joutui luopumaan aitioistaankin. Luostarissa arvostus häntä kohtaan oli kadonnut täysin, ja hänet nähtiin lähinnä varoittavana esimerkkinä. Ystävät katosivat, eikä kukaan enää tunnustautunut hänen sukulaisekseen. Ainoastaan Abba Mikromaniadis joka aiemmin oli kiistänyt sukulaisuutensa, alkoi nyt esitellä itsensä Abba Megalomaniadisin sukulaisena.

Abba Mikaelin uusi kelja

Abba Mikael oli jo kauan haaveillut uudesta keljasta, jossa olisi pieni ala omaa pihaa. Abba Mikaelilla oli nimittäin abba Georgioksen aikoinaan hankkima kameli, jonka pitäminen luostarin päärakennuksen keljassa oli vaikeaa. Sopiva kelja vapautuikin, ja igumeni antoi abba Mikaelille luvan muuttaa. Samalla igumeni kuitenkin varoitti aavikon hiekkatuulista, jotka saattoivat täyttää koko keljan pihan niin, että hiekkaa täytyi lapioida monta tuntiakin vain päästäkseen kirkkoon.

Abba Mikaelia eivät hiekkamyrskyt huolettaneet. Hän oli nimittäin kuullut, että autiomaan pohjoisosassa sijaitsevan pienen skiitan abba Andreaksella oli erityinen hiekkalinko. Hiekkalinko kamelin perään, ja piha olisi siisti hetkessä. Autiomaassa oli kuitenkin hiekkalingoille kysyntää varsin runsaasti, eikä hiekkalinkoja keretty valmistaa kaikille halukkaille. Theban laitamilla asuvat rikkaat porvarit ostivat ne hetkessä, eikä abba Mikael pystynyt maksamaan lingosta yhtä paljon.

Niin abba Mikaelille tuli lapio tutuksi, mutta salaa hän edelleen haaveili hiekkalingosta. Abba Mikael päätti säästää rahaa hiekkalinkoon, mutta seurakunnan presbyteerinä se oli vaikeaa. Niinpä abba Mikael hankki uuden työn Theban seminaarista. Viimeisenä epätoivoisena keinonaan hän antoi parturin leikata partansa, ja myi sen peruukeiksi noviiseille. Nyt rahat hiekkalinkoon olivat viimeinkin kasassa. Abba Mikael kertoi innokkaana igumenille, että pystyisi viimeinkin hankkimaan hiekkalingon. Tähän igumeni kuitenkin totesi, ettei hiekkalingon hankkiminen olisi pelastukseksi, sillä lapioiminen kehitti niin ruumiin terveyttä kuin hengellistä nöyryyttäkin. Pettyneenä abba Mikael jatkoi yhteistyötään lapion kanssa.