Koitti aika, jolloin abba Georgios siirtyi riemuitsevaan seurakuntaan.
Sana abba Georgioksen poismenosta kiiri koko Kristikuntaan, ja häntä muisteltiin niin Thebassa, Aleksandriassa, Suuressa Lavrassa kuin Jumalansynnyttäjän ihmeitätekevän vyön skiitassakin. Hänen muistokseen toimitettiin palveluksia myös kaikkein pohjoisimmissa skiitoissa. Veljet, jotka jo tunsivat pyhien isien opetukset, ymmärsivät abba Georgioksen olevan paratiisissa, joten he yrittivät olla itkemättä, mutta se oli vaikeaa, sillä he ymmärsivät, että abba Georgioksen myötä suurien abbojen aikakausi oli päättynyt.
Abba Georgioksen skiitasta löytyi vain vähän esineitä, mutta paljon kirjoja. Pöydällä oli kuitenkin viimeiseksi jäänyt Gerontikon, joka kuului näin:
"Karitsan armo on ihmeellinen, oli abba Georgioksella tapana sanoa."
