Abba Mikaelin ja Abba Tuomaksen petos

Luostarin veljillä oli ongelma. Vaikka he yrittivät olla kuinka askeettisia, toivat lähikylän mummot heille kaikenlaisia herkkuja, ja veljet pääsivät tahtomattaan lihomaan. Veljet ajattelivat, että heidän olisi hyvä pyrkiä liikkumaan enemmän. He pohtivat erilaisia urheilulajeja, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Hiihtäminen ei onnistunut autiomaassa, juostessa kompastui viitan helmoihin ja jalkapallo oli liian raskasta. Nyrkkeily suljettiin pois, koska sen pelättiin johtavan epäsopuun.

Lopulta Abba Georgios mainitsi pyhiinvaeltajilta oppimansa uuden pelin, sulkapallon. Siinä lyötiin tarkoituksen mukaisilla mailoilla verkon yli palloa, joka oli varustettu linnun sulilla. Se, joka sai pallon jäämään verkon toiselle puolelle, sai pisteen. Lopuksi enemmän pisteitä saanut voitti. Peli saavutti suuren suosion, sillä se ei ollut liian raskasta.

Ennen pitkää peli levisi myös pohjoiseen skiittaan. Sielläkin peli sujui aluksi mukavasti, mutta ongelmaksi muodostui se, että Abba Jakovos voitti pelin melkein joka kerta. Abba Mikael ja Abba Tuomas alkoivat kyllästyä ainaiseen häviämiseen, ja laativat ovelan suunnitelman. He kutsuisivat Abba Jakovoksen vuorotellen aterioimaan keljaansa, ja syöttäisivät hänelle lihottavia ruokia. Niin Abba Jakovos lihoisi, ja he pystyisivät voittamaan hänet.

Niin Abba Mikael kutsui Abba Javoksen aterialle keljaansa. Tarkoitusta varten hän oli hankkinut kokonaisen lampaan, viiniä ja hunajakakkua. Abba Jakovos söi ilahtuneena kyllikseen, ja kysyi ihmeissään miksi Abba Mikael ei ollut koskenut ruokaan. ”Minä paastoan”, vastasi Abba Mikael, ”syö sinä minunkin puolestani. Näin Abba Jakovos joutui syömään koko lampaan, ja ottamaan hunajakakun lopun mukaansa. Abba Jakovoksen lähdettyä Abba Mikael söi salaa pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. 

Muutaman päivän kuluttua Abba Tuomas kutsui Abba Jakovoksen luokseen. Hän oli teurastanut vasikan, sekä hankkinut Thebasta juustoa, viiniä ja makeisia. Pahaa aavistamaton Abba Jakovos söi ilahtuneena, mutta alkoi taas ihmetellä, kun Abba Tuomas ei koskenutkaan ruokaan. ”Minä paastoan”, vastasi Abba Tuomas, ”syö sinä minunkin puolestani. Abba Jakovos joutui syömään kokonaisen vasikan, ja seuraavana päivänä Abba Tuomas kävi vielä tuomassa hänelle jäljelle jääneet makeiset. Itse hän söi salaa pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Pian tämän jälkeen pelattiin skiitan avoin sulkapalloturnaus.

Kaikkien hämmästykseksi Abba Jakovos hävisi sekä Abba Mikaelille että Abba Tuomakselle. He jakoivat ensimmäisen ja toisen sijan, jotka molemmat olivat petokselle hankittuja. Tämän ymmärrettyään igumeni torui heitä ankarasti, ja he joutuivat paastoamaan niin ankarasti, ettei edes pähkinät ja kuivatut hedelmät olleet heille sallittuja.

Ymmärryksen lahja

Luostarin kirjureiden keskuudessa keskusteltiin Gerontikon-tarinoiden tyylistä. Tähän asti tarinat oli kirjoitettu ylös juuri niin kuin ne olivat tapahtuneet. Joidenkin mielestä niitä olisi pitänyt selittää hieman, jotta lukija ymmärtäisi ja saisi suuremman hengellisen hyödyn. Tähän Abba Elia totesi: ”Ne ymmärtävät, joille on annettu ymmärryksen lahja”. Tämän jälkeen asiaan ei palattu, ja tarinat kirjoitettiin entiseen tyyliin.