Mooseksen Vaskikäärmeen luostarissa vaikutti maineikas ja hyveistään kuulu rippi-isä, abba Nikodemos. Hänen luonaan kävivät kaikki luostarin isät ja veljet tunnustamassa syntinsä ja tulivatpa hänelle katumusta tekemään satunnaiset pyhiinvaeltajatkin. Abba Nikodemoksen oli pitänyt näinä kaikkina vuosina aidosti nöyränä hänen häpeällinen nuoruudensyntinsä. Hän oli nimittäin seminaariaikoinaan saanut sakramenttiopin tentin läpi ainoastaan siitä syystä että hänen edessään oli sattunut kokeen aikana istumaan tietopuolisuudestaan ja lahjakkuudestaan tunnettu abba Georgios. Hikisenä ja häpeästä punaisena hän oli onnistunut erityisen tähän tilanteeseen kehittämänsä lunttauspeilijärjestelmän avulla kopioimaan oikeat vastaukset abba Georgioksen koepaperista. Tästä tempusta ei abba Nikodemos ollut ylpeä. Mutta päästötodistuksen hän siitä sai.
Jumala käyttää kuitenkin alttiiden sielujen taidot, tiedot ja lahjat haluamallaan tavalla ja siksi pitkällisen kilvoittelun jälkeen abba Nikodemoksesta tuli kuin tulikin tavallista parempi rippi-isä. Joulupaastosta lähtien abba Nikodemos oli kulkenut allapäin ja vastaillut hajamielisesti isien ja veljien kysymyksiin. Selvästikin häntä painoi huoli, josta hän ei voinut oikeastaan puhua kenellekään. Sillä tavalla taitavinkin rippi-isä on yksin. Ongelma oli nimittäin siinä, että isät ja veljet olivat unohtaneet katumuksen sakramentin perimmäisen tarkoituksen: Omien syntien tunnustamisen ja niiden katumisen. Katumuksen mysteerissä olennaista on löytää synneistä oma osallisuus ja siten pyrkiä sitten tekemään omaa parannusta. Isät ja veljet olivat entistä enemmän kertoneet katumuksen sakramentissa hengellisistä urotöistään, kiusausten voittamisistaan, himojensa kukistamisista, paastojen paastoista omissa keljoissaan ja vieläpä siihen päälle arvostelleet muiden veljien ja isien toimintaa.
Abba Nikodemos ajatteli: –Voi, isät ja veljet ovat alkaneet kuulostaa Raamatun fariseuksilta, kun pyrkimys pitäisi olla nöyrän publikaanin esikuvaan.
Abba Nikodemos kiiruhti myös ajattelemaan: –Tässä on varmasti minunkin syytäni, en ole opettanut rippilapsiani oikean katumuksen malliin.
Jo reilusti ennen suurta ja pyhää paastoa abba Nikodemos alkoi rukoilla ja paastota ja pyytää Jumalalta neuvoa ja merkkiä, kuinka saisi herätettyä veljestön oikeanlaiseen katumuksen mielialaan. Viikot kuluivat ja paaston valmistussunnuntait olivat hiipumassa loppuun. Silloin abba Nikodemos keksi! Jospa vastakohtien psykologia toisi avun! Hän arveli että pieni vilunkipeli ei aiheuttaisi sieluille vahinkoa, jos vain juoni onnistuisi. Niinpä puhtaana maanantaina abba Nikodemos juhlallisen näköisenä kaivoi veljestön edessä viittansa taskusta arvovaltaisen asiakirjan. –Isät, veljet! Kristusta rakastavat esipaimenemme ovat pitäneet piispainkokouksen ja tulleet kirkollishallituksen tekemän tutkimuksen mukaisesti siihen tulokseen että synnit ovat kirkkomme jäsenistöllä ja erityisessä määrin luostareissa kilvoittelevien parissa ratkaisevasti vähentyneet. Tästä syystä piispainkokous katsoo tarpeelliseksi määrätä koekäyttöön uuden pyhän toimituksen, jonka perusajatuksena on kirkonjäsenen a) Omien hyveiden ja onnistumisten luettelu rippi-isälle sekä b) Muiden ihmisten syntien kertominen ja niiden tuomitseminen rippi-isän edessä. Toimitusta kutsutaan ”Omien hyveiden tunnustamisen toimitukseksi” Piispainkokous aloittaa uuden toimituksen kokeilemisen Mooseksen Vaskikäärmeen luostarista, jossa heidän käsityksensä mukaisesti syntejä on varsin vähäisesti.
Viimeinen lause sai monet isät ja veljet toivottamaan spontaanisti monia vuosia maailman parhaimmille esipaimenille. Yksi jos toinen röyhisteli rintaansa kun sai olla nostamassa omalla panoksellaan näin maineikkaan luostarin arvoa. Viekas abba Nikodemos vilautti vielä veljestölle piispainkokouksen kirjettä ja lisäsi kunnioittavalla äänellä –Leimat näkyvät olevan oikeanlaiset ja esipaimenten nimikirjoitukset alla – Totella pitää!
Abba Nikodemos arvasi että hänellä olisi edessään elämänsä kovin haaste tai ainakin yhtä kova kuin sakramenttiopin loppukoe! Siksi hän toimitti tavallista pidemmät rukoushetket ”Työhön ryhdyttäessä” ja ”Ahdistuksen aikana”. Hyveiden tunnustamisen toimitukset kestivät lähes tauotta kolme viikkoa. Isät ja veljet kertoivat toimituksessa sydämen kyllyydestä omista hengellisen elämän urotöistään. Ei ollut sitä hyveiden porrasta, jota kilvoittelija ei olisi tiellään noussut. Muiden tekimistä vääryyksistä, loukkauksista ja epäoikeudenmukaisuuksista ei ollut tulla loppua. Useimmat tunnustajat joutuivat monesti keskeyttämään ”rippinsä” kun ääni murtui ja kyyneleet kastelivat parran. Abba Nikodemos nyökytteli ja sanoi vain –Niin, niin, raskasta, raskasta.
Kun tämä kaikella tapaa mieletön urakka oli ohi, abba Nikodemos odotti katumuskanonin torstaihin. Kun kanoni oli luettu ja palvelus päättynyt, hän kutsui kaikki koolle trapesaan. –Isät, veljet – Luuletteko te todella että oikeauskoinen piispainkokous olisi antanut näin järjettömän ja hengellisesti epäraittiin määräyksen ja laatinut tuollaisen toimituksen kuin ”Omien hyveiden tunnustamisen toimitus”? Oli aivan hiljaista. Veljestön jäsenet katsoivat toisiinsa. Veli Didymos oli ainoa, joka uskalsi avata suunsa: –Entäs leima, onhan siinä leima!? Abba Nikodemos vastasi ja sanoi: –Tässä leimassa lukee LIHAKUNTA. Koko asian ydin paljastui kuin jumalallisena leimahduksena veljestölle. –Anna anteeksi, isä, koska voin tulla synnintunnustukselle? kysyi veli Didymos ja hänen kanssaan kaikki. –Kristus antaa anteeksi, hän antaa anteeksi kaikille, jotka tunnustavat omat syntinsä ja niitä parhaansa mukaan katuvat, sanoi abba Nikodemos. Hengellinen ilo täytti Mooseksen Vaskikäärmeen luostarin veljestön ja alkoivat rakentua hengellisesti siitä hetkestä lähtien.