Abba Elia ja amma Meriam

Siinain abba Elia oli asunut erakkona 36 vuotta ja kuolettanut ponnistuksin maailmalliset ajatukset. Kaikessa hän näki Jumalan kauniin luomistyön. Hänen kammionsa lähellä asui amma Meriam, joka ei ollut koskaan vaihtanut sanaakaan abba Elian kanssa. He olivat vain kumartaneet toisilleen tervehdykseksi, milloin olivat sattuneet silmätysten. Veljet Sakarias ja Georgios olivat kaukana skiitaltaan etsimässä käärmeennahkoja käsitöihinsä. He sattuivat abba Elian kammiolle ja näkivät myös majansa edessä koria punovat amma Meriamin.

Veljet painoivat katseensa maahan häpeissään. He katsoivat velvollisuudekseen nuhdelle abba Eliaa sanomalla: "Isä, eikö ole sopimatonta asua näin lähellä naisihmistä, varsinkin kun olet munkki?!" Abba Elia kumarsi nöyrästi harmaan päänsä ja lausui: "Veljet, antakaa anteeksi - en tiennyt, että hän on nainen, sillä hän ei kertonut minulle."

Veljet Sakarias ja Georgios tunsivat itsensä vähäisiksi vanhuksen raitishenkisyyden edessä. "Abba, sinä opetit meille, ettemme ole vielä edes aloittaneet kilvoitustamme. Anna anteeksi." Vanhus siunasi veljiä ja lähetti heidät matkaan hyötyä saaneena.