Abba Elia ja tuohukset

Skiitan veljet halusivat oman pappismunkin sillä he rakastivat jumalanpalveluksia. Nöyrästi he tiedustelivat asiaa igumeni Bankryptokselta, joka asui tietenkin lavrassa. Viisas Bankryptos puolestaan mietti sopivaa ehdokasta munkkien joukosta. Sitten hän muisti että veli Melod oli opiskellut samassa rakennuksessa kemiaa, jossa piispat olivat saaneet jumaluusopin kirjaviisautensa. Tältä pohjalta igumeni pyysi piispan vihkimään veli Melodin nopeassa järjestyksessä pappismunkiksi.

Vähän ajan kuluttua igumeni Bankryptos toi isä Melodin skiitalle. "Tämänkö te haluatte?", kysyi viisas igumeni. "Tämän, isä", vastasivat veljet riemuiten. "Entä jos hän osoittautuu kelvottomaksi?", tiukkasi Bankryptos. "Meille kelpaa", lausuivat kaikki. Niin alkoi isä Melodin ja skiitan veljien yhteinen taival.

Ensimmäisen jumalanpalveluksen alkusiunauksesta lähtien veljet saivat tehdä töitä olan takaa säilyttääkseen rukouksellisen mielialansa, sillä isä Melod mylvi rukouksia hirveän kovalla äänellä, niin että oli kuin nelikymmenpäinen sonnilauma olisi alkanut ammua yhteen ääneen. Tästä vanhat iloitsivat, sillä he saattoivat vuosien jälkeen kuulla rukoukset sanasta sanaan aivan kuin nuoruutensa päivinä. Nuoret taas surivat, sillä he pelkäsivät saavansa vaurion niin korvilleen kuin sielulleen. Isä Melodin mylvintä oli niin kovaa, ettei sitä kukaan nuorukainen voinut sydämen hiljaiseksi rukoukseksi muuntaa.

Onneksi abba Elia Jota sanottiin jostain syystä 'Kadonneeksi pojaksi', alkoi keljansa rauhassa rukoilla ja miettiä, mutta monien huolten painamien öiden vuoksi hän nukahti jo ennen kolmea. Unessa hän näki valtavan ison diakoninkynttilän, kuusi palavaa tuohusta ja kuusi sammunutta, valunutta tuohusta. Abba Elia heräsi ja aloitti rukoussääntönsä. Lukiessaan evankeliuminlukuun valmistavaa rukousta, hänen mielensä valistui ja hän kykeni erehtymättömästi tulkitsemaan unen. Diakoninkynttilä kuvasi isä Melodia, kuusi palavaa tuohusta vanhoja kilvoittelijoita ja kuusi sammunutta, valunutta kynttilää nuoria kilvoittelijoita. Nuorten kilvoittelijoiden korvat säästävä ja rukouksen mahdollistava aine oli ollut koko ajan heidän edessään!

Riemastuneena abba Elia kokosi nuoret veljet ympärilleen ja selvitti unensa. Siitä lahtien tuohusten valumat ja pätkät palvelivat nuorten veljien korvatulppina, jotka he taitavasti muokkasivat korviinsa sopiviksi. Veljet salasivat juonensa ja kaikki iloitsivat rauhasta. Abba Elian maine kasvoi veljien keskuudessa, mutta hän torjui kunnian nöyrästi.