Enkeli autiomaassa

Abba Sakarias ja veli Elia olivat tulossa automaasta. Kovin janoisina he katsoivat kaukaa keitaan silhuettia. Abba Sakarias sanoi veli Elialle: "Katso, enkeli valkoisen valon peittämänä vilkuttaa meille keitaalta." Veli Elia siristi silmiään, mutta ei nähnyt mitään. "Isä, anna anteeksi, en oikein näe", sanoi veli Elia. "Katso tarkemmin", sanoi abba Sakarias. Veli Elia ponnisteli ja hikoili nähdäkseen tarkasti. "On siellä jotain", hän sanoi uskon voimalla.

Juuri silloin tuli paikalle abba Georgios, jonka kuuliaisuustehtävä oli hakea vettä keljojen veljille. Abba Georgios lausui: "Rakkaani, mitä te katsoa tillistelette noin innokkaasti?" "Tuolla keitaalla on enkeli, joka vilkuttaa meille", tokaisi abba Sakarias. "Ei siellä mitään ole", sanoi abba Georgios. Silloin abba Sakarias tunnusti puhuneensa näystä koetellaakseen veli Eliaa, jota epäuskon henki oli ajoittain koetellut. Veli Elia oli ponnisteltuaan ja vaivaa nähden nähnyt kuitenkin jotain. Abba Georgios sanoi: "Veli Elia on asettanut pelastukselleen peruskiven, sillä kääntäessään katseensa sydämeen, hän näki enemmän kuin luottaessaan silmiinsä."

He asettuivat istumaan hiekkaan, siunasivat veden ja joivat hartaasti. Ilo täytti heidän sydämensä ja he tunsivat rakkauden lämpöä istuessaan hiekassa silmätysten auringon pudotessa mailleen.