Abba Elia oli ollut matkalla Alexandriassa, ja palasi luostariin täynnä pyhää iloa. Hän oli paluumatkalla vieraillut vanhan ystävänsä abba Ilarionin luona. Abba Ilarion oli rakentanut itselleen keljan läheiseen saareen, josta hänen oli vaikea vierailla luostarissa. Saarella abba Ilarion hoiti eläimiä, joihin hän oli kovin kiintynyt, eikä aina muistanutkaan ystäviään luostarissa. Vierailu oli kuitenkin virkistänyt molempien mieltä, ja abba Elia puhuikin siitä luostarissa vielä kuukausia paluunsa jälkeen.
Luostarin viisas igumeni alkoi ihmetellä abba Elian kertomuksia. Hän oli nimittäin muuttanut luostariin vasta abba Ilarionin lähdön jälkeen. Igumenia hämmästytti, että hänen veljestöönsä kuului munkki, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Viisas igumeni pyysikin abba Eliaa lähettämään abba Ilarionille vierailupyynnön.
Tämän jälkeen viisas igumeni odotti innolla abba Ilarionin tapaamista. Hän oli kuullut abba Elian tarinoita siitä, miten hän, Abba Ilarion ja abba Mikael olivat muodostaneet luostarin legendaarisen kuoron, joka oli käynyt aina Thebassa ja Alexandriassa asti esiintymässä. Luostarin muut veljet kertoivat ihmeistä, jotka seurasivat esiintymisiä. Paitsi että luostarin veljestöön oli tullut uusia jäseniä, oli eräs rikas rouva Alexandriasta määrännyt luostarille huomattavan perinnön sillä ehdolla, että kuoro aikoinaan laulaisi hänen hautajaisissaan.
Abba Ilarionia ei kuitenkaan kuulunut luostariin. Välillä häneltä tuli asiaa selittäviä viestejä: ”en voi tulla, koska aasini saa varsoja”, ”en voi tulla, koska opetan koiralleni ristinmerkkiä”, ”en voi tulla koska kettu vaanii lampaitani”. Kerran abba Ilarion oli jo tulossa, ja igumeni näki hänen hahmonsa kaukaa, mutta kasvoja hän ei erottanut. Silloin abba Ilarion näki kuitenkin taivaalla kotkan, ja huolestui saaren kanoista, jotka olivat jääneet ulkosalle. Abba Ilarion riensi pelastamaan kanojansa, eikä igumeni vieläkään tavannut häntä.
Nyt igumenia alkoi epäilyttää koko abba Ilarionin olemassaolo. Abba Elian tarinat alkoivat käydä yhä mielikuvituksellisemmiksi, ja tarkemmin ajateltuna abba Ilarionin hahmo oli muistuttanut kovasti abba Mikaelia. Olisiko vaellus erämaassa tehnyt abba Elialle tepposet? Viisas igumeni kutsui abba Elian keskustelemaan, ja kertoi hänelle huolensa. ”Igumeni, tiedän kyllä, että et ole nähnyt abba Ilarionia”, aloitti abba Elia. ”Mutta tarkemmin ajateltuna, oletko nähnyt itse isä Jumalaa?” hän kysyi. ”En tietenkään”, vastasi igumeni. ”Mutta et epäile isä Jumalan olemassaoloa, vaikka et ole häntä nähnytkään?” jatkoi abba Elia. ”En epäile”, vastasi viisas igumeni, ja ymmärsi, että Jumala lähettää abba Ilarionin vierailulle luostariin heti, kunhan kanat, aasit, lampaat ja koirat eivät tarvitse häntä luostaria enemmän.
