Kyproksen veljien erakkolasta numero 14 olivat lopussa juhlaruokavarastot. Sanalla sanoen ei kalan murentakaan missään kylmiössä.
Igumeni Autokefalos määräsi järjestettäväksi erakkolan suuret rantaongintakilpailut. Pääpalkintona olisi vain antamisen ilo; saalis kuuluisi luostarille.
Suuri päivä koitti ja kaikki isät ja veljet säntäsivät rantaan toiveikkain mielin. Vain hetkipalvelus ja ruokailu keskeyttivät kilvan. Muuten ongittiin auringon laskuun saakka. Munkit olivat levittäytyneet kilometrien säteelle, mutta silti tottumattomimmat hujoivat vavoillaan vaarallisen näköisesti. Paria silmävammaa, avomurtumaa, käärmeenpuremaa, auringonpistosta ja 'melkein hukkumista' lukuun ottamatta kalakisa sujui hyvin ja turvallisissa merkeissä. Tappioksi voidaan tietysti lukea abba Johanneksen viitan repeämä, joka syntyi hänen esitellessään karanneen vonkaleen pituutta.
Kaloja punnittiin innokkaasti. Abba Bamba yritti raahata naama pokerilla alun kolmemetristä krokotiilin karahkaa puntariin. Hän oli saanut kyseisen 'kalan' Niilin isältä Pambolta, hyvältä ystävältään. Abba Bamba oli kyllästynyt pitämään krokotiiliä pienen keljansa täytteenä ja ajatteli näin pääsevänsä kätevästi ja arvokkasti siitä eroon.
Tämä jäi pelkäksi aikeeksi, sillä puntarin pitäjänä hääri maailmassa vielä 'Väärävaaka' Barabbaana tunnettu torikauppias abba Asevios. Abba Asevios vain nauroi häpeästä punastuneelle abba Bamballe, jonka ei auttanut kuin poimia krokotiili kainaloon ja paeta häpeissään keljaansa.
Varsinainen kalabaliikki syntyi kun viimeisenä puntarille saapui veli Oktoekhos. Hänen saaliinsa 38 kiloa 400 grammaa olisi ansainnut ylivoimaisen voiton, ellei hänen saaliinsa olisi koostunut pelkästään mustekaloista.
Siinä raapivat veljet hiuksiaan ja partojaan miettiessään onko mustekala kala, äyriäinen, matelija vai jyrsijä? Porukalla sovittiin apofaattisessa hengessä, ettei ainakaan kavioeläimistä eikä nisäkkäistä voinut olla kysymys. Riidan tuntu jo leijaili ilmassa, kun paikalle haettu igumeni saapui.
"Isä Igumeni, olemme murheissamme ja kiihdyksissämme, koska emme tiedä, onko veli Oktoekhos voittaja vai häviäjä." "Onko mustekala kala?", he äimistelivät.
"Mennään kylään kysymään isä Pavlokselta, hän saattaa tietää", päätti viisas igumeni.
Isä Pavlos ilahtui kovasti osakseen tulleesta kunniasta. Erakkolan viisaat minun neuvoani kysymässä, hän ajatteli. Mutta kuultuaan kysymyksen, isä Pavlos joutui tunnustamaan itselleen, ettei ollut enää vuosiin jaksanut kovin tarkasti kuunnella parimioita, katismoita tai epistoloita, joista olisi jotain luonnontiedeasiaa saattanut selvitä. "Kunnioittu isä igumeni, isät ja veljet, mieluusti auttaisin teitä asiassa, mutta olen liiaksi kiinnittänyt sydämeni evankeliumin sanan kirkastamiseen muistaakseni Mooseksen mustekala-juttuja, mutta kysykää kylän opettajalta, hänen kuuluu tietää tällaiset asiat", evästi munkkeja nöyrä seurakuntapaimen.
Vanha opettaja ilahtui yleisöstä, jolle saattoi osoittaa oppineisuuttaan. Hän aloitti Iliaasta ja päätyi Odysseiaan. Pari kertaa hän kysyi: "Mikä se teidän kysymyksenne taas olikaan?" Munkit käsittivät vanhan opettajaketun vain pelaavan aikaa, ettei hänen olisi tarvinnut osoittaa tietojensa puutteellisuutta. He kiittivät opettajaa livahtivat tiehensä.
Lukkari Aisavvaton vietti vapaapäivää, eikä siksi voinut perehtyä asiaan.
Igumeni Autokefalos sanoi isille ja veljille tarvitsevansa aikaa ratkaista ongelma. Hän lupasi asiaan selvyyden seuraavana aamuna.
Seuraavan päivän aamuna aamupalveluksen ja liturgian jälkeen syötiin mustekalaa. Abba Autokefalos oli illalla avannut evankeliumin ja siinä aivan sormen kohdalla oli lukenut: "Minun rauhani minä teille annan." Igumeni tiesi, etteivät veljet olleet riidoissa kuin periaatteen vuoksi, mutta usein luostareiden historiassa tiedetään sattuneen että pienestä kinasta oli tullut suuri sota ja rakkaus oli kylmennyt monien sydämissä.
Igumeni näytti veljille pyhiä luostarisääntöjä, joihin oli lisätty viimeiseksi kohdaksi: "Kaikkien murheellisten luostarissa mustakala tunnustetaan kalaksi, joka muuta väittää, jättäköön luostarin."
Päätöksen abba Autokefalos perusteli sanoen: "Näin on tämä asia."
Kaikki iloitsivat asian ratkeamisesta ja igumenin neuvokkuudesta. Isät ja veljet onnittelivat voittajaksi noussutta veli Oktoekhosta, paitsi abba Mimon, joka tippui näin kilvassa toiseksi.
