Abba Georgioksen kuuliaisuustehtävänä oli kiertää erämaassa erakkojen luona noutamassa näiden punomia koreja Lavraan myytäväksi. Kulkuneuvonaan Georgioksella oli vanha muuli, jolla ei ollut enää hampaita. Efi-nimisen muulin häntä oli poikki, se nilkutti yhtä jalkaansa eikä nopeudeltaankaan ollut Aban mieleen; tämä näet ei pitänyt kuuliaisuustehtävästään ja halusi käyttää siihen mahdollisimman vähän aikaa.
Taivuteltuaan pitkään tiukasta rahapolitiikastaan tunnettua igumeni Stefanosta Abba Georgios sai luvan osaa uuden muulin Aleksandriasta. Igumeni antoi Georgiokselle rahaa muulin ostoon ja lähetti tämän vanhan muuli kera kaupunkiin.
Yöpyessään matkalla tien varrella olevassa majatalossa Abba Georgios huomasi ilmoituksen: "Myytävänä kameli. Nuori ja nopea." Majatalonpitäjä oli näet saanut omistukseensa maantierosvoilta jälkeen jääneen kamelin, eikä tiennyt mitä sillä tekisi.
Abba Georgioksessa heräsi himo kamelia kohtaan. Kamelilla matkanteko jouduttuisi, puhumattakaan lisääntyneestä mukavuudesta. Igumenin antamat rahat eivät kuitenkaan riittäneet kameliin, niinpä Abba keksi ovelan juonen. Yöllä hän punoi köydestä uuden hännäntapaisen, veisti puusta tekohampaat ja papyrus-ruo'osta lastan jalkaan. Vielä Georgios otti teräviä neuloja taskuunsa.
Aamulla hän meni seurakunnassa palvelustehtäväänsä suorittavan Abba Mikaelin luo, jonka työhön myös kuului pitkien matkojen taivaltamista. Tähän mennessä Abba Mikael oli kulkenut nöyrästi jalan, mutta haaveili salaa mielessään jonkinlaisen elikon hankkimisesta. Abba Georgios tiesi Mikaelin haavesta, ja ryhtyi esittelemään vanhaa muuliaan. "Kuuntele miten kova kalske terveistä hampaista pääsee. Häntäkin kertoo muulin olevan elämänsä kunnossa. Katso vielä miten nopeasti se juoksee!" Myyntipuheensa päätteeksi Abba Georgios läimäytti muulia lautasille pitäen neuloja piilossa kädessään. Muuli ulvahti ja lähti pinkomaan hurjaa vauhtia karkuun luulleessaan joutuvansa pataan.
Hyväuskoinen Abba Mikael oli kuin sulaa vahaa Abba Georgioksen sujuvasanaisuuden edessä ja suostui ostamaan vanhan muulin. Georgios poistui tyytyväisenä, palasi majataloon ja osti hienon kamelin, johon hänen rahansa nyt riittivät. Lavrassa igumeni hieman ihmetteli, miten Georgioksella oli ollut varaa kameliin, mutta tyytyi tämän selityksiin: "Jumalan armo on ihmeellinen."
Eräänä päivänä Abba Georgios sitten kulki kamelillaan Aleksandriaan vievää tietä. Yllättäen hän näki tien viereen lyyhistyneen muulin, jota munkki yritti maanitella eteenpäin. Tien poskessa ei ollut kukaan muu kuin Abba Mikael Efi-muulinsa kanssa. Muulin puiset tekohampaat olivat kauan sitten pudonneet, suussa oli jäljellä vain muutamia tikkuja. Tekohännän olivat rotat syöneet ja jalassa oleva lastakin oli katkennut. Hyväuskoisuudessaan Abba Mikael oli luullut muulin olevan nuori ja hyvävoimainen; niinpä hän oli piiskannut muulia aivan liian kovaa ja se oli uuvahtanut.
Abba Georgios tunsi katumuksen valtaavan sydämensä. Hän pysäytti kamelin, itki katkerasti ja lankesi Abba Mikaelin eteen. "Anna minulle anteeksi. Saat kamelin, minä otan muulin takaisin." Abba Mikael antoi Georgiokselle anteeksi ja lupasi, että tämä saa lainata kamelia joidenkin keskiarvoisten juhlien aikaan.
Igumeni Stefanos ihmetteli luostarissa kamelin vaihtumista jälleen muuliksi, mutta ei sanonut mitään, koska oli salaa mielissään pienentyneiden ruokkimiskustannuksien johdosta.
