Kalanaoksen luostarissa asiat muuttuivat, kun piispa havaitsi keljojen abba Georgioksen kyvykkääksi hallintomieheksi. Hänet siirrettiin Memphisin pääkirkon presbyteeriksi.
Kalanaoksen luostariin tuli tuli uusi pappismunkki, abba Nikodemos, joka oli opiskellut Thebassa kaksi viikkoa jumaluusoppia ja osasi lukea. Siltä pohjalta veljet valitsivat hänet igumeniksi. Riemuissaan abba Nikodemos sisusti pääkirkon koptilaisen malliin ja alkoi toimittaa vain koptinkielisiä jumalanpalveluksia.
Silloin tällöin veljien pyynnöstä kävi lähiseudun arvostettu abba Kleptomanos toimittamassa palveluksia myös niillä kielillä, joita veljestö ymmärsi.
Näin kului joitakin vuosia ja temppelin sisustus alkoi päivä päivältä näyttää riisutummalta. Seitsenhaara oli kadonnut pyhältä pöydältä, ikoneita oli vain muutama, jumalanpalveluskirjoistakin alkoi olla kapelo. Veljet arvelivat abba Nikodemoksen vieneen ne varastoon tai polttaneen tarpeettomina. Harrastus, jossa muuten abba Georgios oli aikoinaan kunnostautunut. Igumeni Nikodemos puolestaan oli niin hurmiossa palvelusten toimittamisesta ja luostarin johtamisesta, ettei hän huomannut tavaravaillinkia.
Todellisuudessa abba Kleptomanos oli lainannut kirkon tavaroita omaan papilliseen käyttöönsä. Ja pikku hiljaa alkanut tuntea tavaroiden olevan omiaan. Jopa niin että hän kirjoitteli jumalanpalveluskirjoihin oman nimensä, kaiversi ikoneiden taakse vaakunansa ja unohti muutamia jumalanpalveluspukuja omaan naulakkoonsa. Tätäkään abba Nikodemos ei huomannut, koska hänen ajanlaskunsa mukaan oli aina pääsiäinen ja näin ollen valkoinen puku oli ainoa mahdollinen liturginen väri.
Kalanaoksen luostarin kirkko oli niin vähissä tavaroistaan että palveluksissa alkoi kaikua.
Eräänä murheellisena yönä harhaoppinen, Megafonin luostarin ohjaajavanhus, abba Andreas, joka tunnettiin nimellä ”Psihopathos” saapui varkain luostarin pääkirkkoon ja tuikkasi sen tuleen. Murheellisina itkevät isät ja veljet yrittivät sammuttaa tuloksetta palavaa temppeliään. Kaikki paloi maan tasalle.
Abba Nikodemos oli muitakin murheellisempi, sillä kaikki koptinkieliset jumalanpalveluskirjat menivät palossa ja uusien hankkinen oli käytännössä mahdotonta.
Seuraavana päivänä mitään aavistamaton abba Kleptomanos tuli toimittamaan veljestön ymmärtämällä kielellä jumalanpalvelusta, mutta paikalle saavuttuaan järkyttyi kovasti nähdessään temppelin savuavat rauniot. Lohduttaessaan abba Nikodemosta, hän alkoi muistaa lainanneensa temppelistä koko joukon tavaraa. Hän kertoi rehellisesti (abba Kleptomanos oli rehellinen pappismunkki) abba Nikodemokselle että hänellä saattaisi olla joitakin luostarille kuuluvia esineitä ja kirjoja…
Seuraavana päivänä luostarin veljet kuskasivat abba Kleptomanokson johdolla alun kahdeksatta muulilastillista tilapäisesti lainattua kirkon omaisuutta kirkkona toimivaan trapesaan. Luostarissa elävistä isistä vain vanhimmat muistivat nähneensä joskus kirkossa näin paljon kauniita esineitä.
Abba Nikodemos tajusi kaiken olevan Jumalan tapa herätellä aineellisella koettelemuksella hengellisesti veltostunutta luostaria. Abba Kleptomanos oivalsi tehneensä väärin ja katui vilpittömästi lainausintoaan, abba Nikodemos puolestaan tunnusti itselleen, ettei ollut tajunnut oikeastaan koptinkielestä mitään, puhumattakaan egyptiläisestä liturgiikasta ja palasi riemuiten toimittamaan palveluksia ymmärrettävällä kielellä. Veljestö näki igumeninsa hengellisen uudistuksen merkittävimpänä hedelmänä sen että suurella viikolla abba Nikodemos pukeutui nurisematta mustiin liturgisiin vaatteisiin, jotka olivat ennen luostaripaloa unohtuneet tumman värinsä vuoksi abba Kleptomanoksen täydehköön, mutta hämärään vaatekomeroon.
Näin rauha ja tavarat olivat palanneet luostariin. Kaikki iloitsivat ja saivat hengellistä ravintoa, paitsi abba Andreas ”Psihopathos” joka istui vankilassa suunnittelemassa uusia ilkitöitä.
