Tupakanpoltto oli abba Georgiokselle hyvin rakasta. Abba ei halunnut pahentaa muiden veljien mieltä ja pyrki salaamaan harrastuksensa. Niinpä mennessään tupakoimaan hän keksi asialle erikoisia kiertoilmaisuja. "Menen tarkastamaan ovatko hiiilet kuivia" tai "Rukousnauhat alkavat hajota. Käyn korjaamassa ne", saattoi Georgios todeta veljille, kun hän todellisuudessa lähti tupakoimaan.
Veljet kuitenkin tiesivät abba Georgioksen harrastuksesta ja olivat aina murheellisia kuullessaan veljensä lähtevän ties mille asioille. Kerran taas näin tapahtuessa kiivaudestaan kuulu abba Stefanos sai tarpeekseen ja puuskahti: "Tämä peli ei vetele!" Abba Georgioksen ollessa poissa Stefanos piilotti kaikki tämän savukkeet.
Tapahtuman jälkeen veljet huomasivat, että abba Georgios ei enää jättänyt trapesaa yhtä usein kuin aikaisemmin. Kaikki -- abba Georgiosta lukuun ottamatta -- olivat onnellisia tapahtuneesta ja veljet onnittelivat usein Stefanosta tämän neuvokkuudesta.
Tuli sitten erityisen märkä ja kolea syyskuun päivä. Veljet olivat kokoontuneet kirkkoon toimittaakseen juhlan aaton palvelusta. Abba Sakaria oli mennyt alttariin etukäteen sytyttämään kaikki lamput ja pyhän savun. Kaikki hiilet olivat kuitenkin niin kosteita, ettei yksikään niistä syttynyt. Veljet olivat suruissaan ja päättivät toimittaa palveluksen ilman suitsutusta. Vastoinkäymiset eivät vielä loppuneet. Rukouksia luettaessa lukijaveli huomasi rukousnauhansa katkenneen. Asiaa tutkittaessa huomattiin, että Lavran kaikki rukousnauhat olivat ränsistyneet lähes käyttökelvottomiksi.
Veljet huomasivat heti erehdyksensä ja katuivat. Abba Stefanos meni pyytämään abba Georgiokselta anteeksiantoa katkerasti itkien. Abba Georgios sai savukkeensa takaisin ja meni heti korjaamaan rukousnauhoja ja kuivattamaan hiiliä. Seuraavan päivän juhlapalvelus saatiin toimitettua mainiosti ja Lavrassa vallitsi taas rauha.
