Abba Georgios oli hengessän murheellinen, koska hänen partansa ei kasvanut tuuheaksi ja pitkäksi. Hän kadehti salaa abba Sakarasta, jolla oli komea, pitkä ja tuuhea parta. Tämä vaikutti myös abba Georgioksen hengelliseen kilvoitukseen, minkä hänen rippi-isänsä, harkitsevaisuudestaan tunnettu - nyttemmin piispaksi valittu - abba Elia, pani merkille.
Abba Elia päätti auttaa lastaan voittamaan pahan hengen juonet erikoislaatuisella tavalla. Hän kutsui abba Sakariaan ja abba Georgioksen keljaansa laatimaan rukousnauhoja. Rukousnauhojen tekeminen oli vaikeaa ja vaati lakkaamatonta keskittymistä. Noin viidensadan solmun jälkeen abba Sakariaan pää alkoi jo nuokkua ja pian vanhus oli sikeässä unessa. Abba Elia huomasi tämän ja teeskenteli myös nukkuvansa. Abba Georgios oli ainoana valveilla kädessään luostarin terävimmät sakset, jotka abba Elia oli hänelle neuvokkaasti antanut. Abba Georgios katseli hetken aikaa saksia ja abba Sakariaan partaa. Pian hän kuitenkin heitti sakset pois ja alkoi katkerasti itkeä. Nukkumista teeskennellyt abba Elia nousi ja lohdutti abba Georgiosta: "Totisesti onnistuit voittamaan pahan hengen juonet!" Hän antoi abba Georgiokselle synninpäästön ja kertoi, että abba Sakariaan iho kuivuisi nopeasti, jos tällä ei olisi pitkää partaa. He poistuivat paikalta hengellisesti rakentuneina, paitsi abba Sakarias, joka edelleen nukkui.
